Miljöö on osa kesänäyttelyä

Elokuussa Suomeen saapuu paljon matkailijoita muualta, mutta kesänäyttelyt sulkevat jo oviaan. Auntie P palaa vielä kuluvan kesän kuvataidemuistoihin.

Moni teollisuusrakennus, kartano ja koulu on muuttunut taiteen kodiksi. Kiitos niille sinnikkäille, jotka ovat kunnostaneet vanhoja rakennuksia ja taistelleet byrokratian ja taloushuolien kanssa, jotta yleisö pääsee nauttimaan taiteesta perinteikkäissä taloissa.

Salmelan päärakennus on kylänraitin varrella, muut näyttelyrakennukset pienen lahden toisella puolella.

Mäntyharjun vanhan pitäjäntuvan Salmelan monitaiteelliset kesänäyttelyt ovat 25 vuodessa kasvaneet instituutioksi. Järjestetään konsertteja ja kuvataidekilpailuja, veistospuisto uudistuu vuosittain, ja nuoria taiteilijoita tuetaan residenssinä ja näyttelymahdollisuutena. “Salmela on taiteen lähtöasema, ei päätepysäkki”, kirjoittaa taidekeskuksen perustaja ja isäntä, Tuomas Hoikkala, 25-vuotismuistelussaan.

Toisinaan Salmelan nuoret taiteilijat säväyttävät, mutta tänä vuonna pidin eniten vanhempien mestarien, kuten Kimmo Kaivannon töistä. Nina Ternon hurmaavat hevosveistokset olivat päässeet lahden toisella puolelta, piharakennuksesta, päätalolle, ja niitä täydensivät hänen laveerauksensa. Veistoksista viehättivät eniten Ukri Merikannon virtaviivaiset ja Eero Hiirosen voimakkaat työt.

Nina Terno: Sirkushevonen (Salmela 2014)

Eero Hiironen: Kesäranta I, Tapahtuma ja Vihreä ranta (Salmela 2014).

Myös Hollolan Pyhäniemen kartanon taidenäyttelyistä on vuosien mittaan rakentunut taidekokonaisuus, johon kuuluvat suureelliset avajaiset juhannuksen jälkeen ja lopettajaiskonsertti puistossa elokuun toisena viikonloppuna. Kesän aikana pienempiä konsertteja järjestetään kartanon salissa ja Hollolan vanhassa kivikirkossa.

Pyhäniemen kartanoon johtaa lehmuskuja.

Kartano on yli 200 elinvuotensa aikana palvellut niin aatelisten asumuksena kuin Suomi-Filmin kulisseinakin. Päärakennus on yhä sisustettu viihtyisästi, ja nykytaide istuu ällistyttävän hyvin kaakeliuunien, vanhojen sohvakalustojen ja lipastojen lomaan. Reidar Särestöniemen maalausten olisi melkein uskonut kuuluvan kalustukseen.

Reidar Särestöniemi: Lapinkylä jää tekojärven alle. (Pyhäniemi 2014) Taulu on kotoisasti hieman vinossa.

Päärakennuksen yläkerrassa oli jälleen nuoremman polven teoksia. Kirsi Kaulasen teräsveistokset tuntuivat ensin omituisilta, sitten ne alkoivat puhutella, ja lopulta havaitsin pitäväni niistä kovasti. Taiteilija on työstänyt teräksestä uhanalaisia kasveja ja niiden juuria. Kasvin ja teräksen, herkän ja kovan, katoavan ja pysyvän vastakohta toimii hienosti.

Kirsi Kaulanen: Vierailla juurilla / Suomen uhanalaiset kasvit(Pyhäniemi 2014)

Pehmeästi valaistun jääkellarin katosta riippui riippui yhdeksän valkoista harsomaista pussia, joiden sisään oli käpertynyt valkeita tekstiilihahmoja. Tämä Heli Ryhäsen levollinen installaatio Odotus poikkeaa hänen muista töistään, esimerkiksi kahvilarakennuksen katossa liidelleistä viidestä Mariborin partisaanista, joiden materiaalit ovat peräisin Euroopan vuoden 2012 kulttuuripääkaupungista Mariborista.

Heli Ryhänen: Mariborin partisaani (yksi viidestä; Pyhäniemi 2014)

Mäntässä puolestaan on otettu Kuvataideviikkojen tyyssijaksi entinen tehdas, jossa (vuosina 1983–1991) jalostettiin selluraaka-aineesta proteiinia eläinten ravinnoksi pekilosienen avulla, mistä rakennuksen nimi Pekilo. Suurikokoisia teoksia on mukava tarkastella korkeassa salissa, missä ne eivät niele kaikkea tilaa. Tänä vuonna hyödynnettiin rakennuksen kattoakin, kun Leena Kelan ja Kristina Junttilan osallistava teos antoi kävijälle hänen mielentilansa mukaisen kahvikupposen ja tehtävän, joka tuli suorittaa kahvia juoden Pekilon kattoterassilla. Samalla saimme ihailla näkymiä, muun muassa Serlachiuksen sellutehtaan viereen rakennettua vanhaa spriitehdasta.

Mäntän sellutehtaan vanha spriitehdas

Pekka Jylhän kristallipalloista ja hanhensulista lattialle rakentama Ukraina-teos avautui katsojalle parhaiten ylhäältä parvelta. Sieltä hahmotin myös Antti-Ville Reinikaisen hallinkorkuisen Kanjonin, eräänlaisen poikkileikkauksen kerrostalon asunnoista, kodeista.

Antti-Ville Reinikainen: Kanjoni (Pekilo 2014)

Pekka Jylhä: Ukraina – heitä yhdistää rakkaus, mutta joku on uhrattava (Pekilo 2014)

 

 

Entisen huopatossutehtaan Villa Roosan näyttelystä ja vanhaan kouluun pystytetystä Ars Auttoisesta kynäilin jo viikko sitten ja Purnusta aivan elokuun alussa.

Rakas lukija, mikä on sinun suosikkisi kesänäyttelyistä? Mitä suosittelet Auntie P:n ensi kesän ohjelmaan?


Missä kävin
Taidekeskus Salmela, Mäntyharjuntie 25, Mäntyharju. Avoinna 7.6.–10.8.2014
Facebook: http://www.facebook.com/taidekeskussalmela

Pyhäniemen kartano, Rantatie 708, Hollola. Avoinna 26.6.–8.8.2014
Facebook: https://www.facebook.com/pages/Pyh%C3%A4niemen-kartano/193264757393014

XIX Mäntän kuvataideviikot 15.6.-31.8.2014. Pekilo, Tehtaankatu 21, Mänttä.
Facebook: https://www.facebook.com/pages/M%C3%A4nt%C3%A4n-kuvataideviikot/166767786682153?

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s