Vuoden 2016 kulttuurielämys: Henri Texier

Nyt on se päivä, jolloin ikään kuin kuuluu pohtia kuluneen vuoden merkkitapauksia omassa elämässä. Kulttuurin saralla minunkin vuoteeni mahtui muutama upea konsertti, teatterielämys ja näyttely. Minkä nostaisit yli muiden, kysyn itseltäni. Vastaan epäröimättä: Henri Texierin yhtyeen jazzkonsertin Le Havressa 27.5.2016.

Ohjelmistona oli seitsemänkymppisen ranskalaisbasistin alkuvuonna julkaistu Sky Dancers -levy, jonka innoittajana ovat olleet Pohjois-Amerikan intiaaniheimojen kulttuurit. YouTubessa voi kuunnella joitakin Sky Dancers -biisejä, esimerkiksi oheinen Dakotamab on kuvattu Pariisin Le Triton -klubilla 19.12.2015.

Texierin melodiat vaikuttavat yksinkertaisilta, mutta niitä on silti vaikea hyräillä mielessään. Olen aiemmin nähnyt ja kuullut hänen yhtyeitään vain netissä ja television Mezzo-kanavalla. Niissäkin musiikin tuottamisen ilo ja intensiivisyys välittyvät katsojalle, mutta livenä lähietäisyydeltä kokemus oli lähes huumaava.

lehavre2016_magicmirrors_peilit

Ennen Texieriä esiintyi paikallinen jazz-trio ”Blue Clouds”, jonka Django Reinhardtin ja Stephane Grappellin perinteestä kumpuava musiikki kirvoitti yleisöltä lämpimät aplodit.

Ennen Texieriä esiintyi paikallinen jazz-trio ”Blue Clouds”, jonka Django Reinhardtin ja Stephane Grappellin perinteestä kumpuava musiikki kirvoitti yleisöltä lämpimät aplodit.

Konserttipaikkakin teki illasta unohtumattoman. Magic Mirrors on pyöreä puurakenteinen tila, joka kunnostettiin tapahtumakäyttöön vuonna 2010. Tilaa reunustavien loosien lisäksi salin keskelle voidaan järjestää katsomo, jolloin istumapaikkoja on yhteensä noin 450. Paikalle oli tultu perhekunnittain, ja baarin puolella myytiin mehua ja kakkua varmaan saman verran kuin oluttakin.

Konserttiliput maksoivat kahdeksan euroa, joskin etäisyys toi meikäläisille lisäkuluja  ja järjestelemistä. Toukokuussa Ranskassa lakkoiltiin uusia työlakeja vastaan, ja kaukojunien vuoroista oli peruttu noin joka kolmas. Varatut liput kävivät mihin tahansa vastaavaan junaan, joten ahtauduimme Pariisissa laukkuinemme erääseen Le Havren junaan ja löysimme istumapaikatkin. Perillä oli ulkopuolisen silmiin rauhallista, vaikka ilmapiiri saattoi olla kireä kaupungissa aiemmin päivällä järjestetyn suurmielenosoituksen vuoksi.

lehavre2016_laivauisumuun2

Le Havren omalaatuinen tunnelma syntyy kuitenkin syvemmältä kuin päivänpolitiikasta. Aluksi tavalliselta ranskalaiskaupungilta tuntunut Le Havre yllättää joka käänteessä. Toisessa maailmansodassa kaupunki pommitettiin maan tasalle, ja  arkkitehti Auguste Perret loi kokonaan uudenlaisen, ilmavaan betoniarkkitehtuuriin perustuvan keskustan. Hiljainen arvokkuus tuntuu sekä 500-vuotiaan satamakaupungin asukkaissa että vilkkaassa meriliikenteessä. Suuret rahtilaivat lipuvat salaperäisesti sisämaahan Seineä pitkin tai katoavat vähitellen Atlantin sumuun. Lisäksi varhaisia impressionisteja kiehtonut Normandian valo lumoaa kävijän edelleen.

Impressionistisen taidesuunnan syntyyn vahvasti vaikuttanut Eugène Boudin (1824–1898) oli kotoisin Honfleurista, Le Havren kupeesta. Hän houkutteli muun muassa ystävänsä Claude Monet’n maalaamaan ulkona. Kuvassa teos Laskuvesi (Marée basse)

 


Missä kävin

Magic Mirrors, Le Havre, 27.5.2016. Henri Texier – basso, Sébastien Texier – alttosaksofoni, klarinetti, Nguyên Lê – kitara, Armel Dupas – piano, Louis Moutin – rummut

lehavre_2016_henritexier_magicmirrors4

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s