Katerinan kohtalo itkettää oopperassa

Jos oopperaa katsoessa ei missään kohden kurista kurkkua, tarinassa tai esityksessä on jotakin vialla. Koomisissakin oopperoissa on tragedian siemeniä: pakkonaittaminen, uskottomuus, seksuaalinen häirintä, ja erilainen juonittelu voisivat johtaa katastrofiin, mutta säveltäjä ja libretisti ovat valinneet toisen tien.

Venäläinen nuori nero, Dmitri Šostakovitš (1906–1975) tarttui kahdessa oopperassaan ensin koomiseen, sitten traagiseen tarinaan. Gogolin pienoisromaani Nenä (1836) kertoo omille teilleen lähtevästä kollegiasessorin nenästä, ja Nikolai Leskovin teoksessa Mtsenskin kihlakunnan Lady Macbeth (1865) turhautunut nuori rouva murhaa useita ihmisiä rakkaudennälässään. Molemmat oopperat ensiesitettiin Neuvostoliitossa 1930-luvun alussa. Seksi- ja raiskauskohtaukset oletettavasti esitettiin viitteellisemmin, mutta musiikista kyllä ymmärtää, mistä on kysymys.

Kansallisooppera toi runsas vuosi sitten Helsinkiin saksalaisen Peter Steinin huikean ohjausversion Nenästä, ja vuoden 2017 alussa saimme pyyhkiä kyyneleitä seuratessamme Katerina Izmailovan kohtaloita, jotka ohjaaja Ole Anders Tandberg on siirtänyt Mtsenskistä kotimaahansa, Pohjois-Norjan kalastusrannikolle.

Jo esirippu johdattelee katsojan Mtsenskin kihlakunnan Lady Macbethin kalanhajuisiin tunnelmiin.

Jo esirippu johdattelee Mtsenskin kihlakunnan Lady Macbethin kalanhajuisiin tunnelmiin.

Šostakovitšista puhuttaessa mukaan vedetään aina myös politiikka ja Stalinin vainot. Klassikkoja taideteoksista tulee kuitenkin siksi, että ne puhuttelevat yleisöä eri puolilla maailmaa ja sukupolvesta toiseen. Katerinan tarina on yleispätevä, ja musiikki ilmentää hänen yksinäistä kaipaustaan ja intohimoaan.

Sekä Nenässä että Mtsenskin kihlakunnan Lady Macbethissä on seksuaalista väkivaltaa ja naisten alistamista. Vaikka sellainen käytös ei ole enää vuosikymmeniin ollut Euroopassa sosiaalisesti hyväksyttävää, henkinen ja fyysinen naisten pahoinpitely ei ole kadonnut. Katerinan moite keittäjä Aksinjaa kiusanneille ja hyväksikäyttäneille kyläläismiehille on yhä paikallaan meillä ja muualla. Svetlana Sozdateleva laulaa sydämeenkäyvästi naisen asemasta ja merkityksestä.

Naisten seksuaalisuus ilmestyi 1800-luvulla kirjallisuuteen eri puolilla Eurooppaa. Vapauden ja fyysisen rakkauden kaipuusta kertovat esimerkiksi Ranskassa Flaubertin Rouva Bovary, Venäjällä Tolstoin Anna Karenina, Ruotsissa Strindbergin Neiti Julie, Norjassa Ibsenin Nukkekoti ja Suomessa Minna Canthin teokset. Leskovin romaanin – ja siis Šostakovitšin oopperan – nimi on hieman harhaanjohtava, sillä Shakespearen näytelmässä Lady Macbethiä ei aja veritekoihin sukupuolinen intohimo vaan vallanhalu. Katerina Izmailova ei kaipaa valtaa, eikä hän romaanissa tarraudu edes vauraan miesvainajansa perintöön, kun oikeutetumpi perijä ilmestyy paikalle. Rakastajasta ja seksistä muodostuu naiselle pakkomielle, joka johtaa murhaan toisensa jälkeen. Katerina tappaa häntä viisi vuotta piinanneen (ja seksuaalisesti himoinneen) appensakin vasta, kun tämä käy rakkaan Sergein kimppuun.

Ei muuten tarvitse ymmärtää musiikin teoriaa pitääkseen Šostakovitšin näyttämösävellyksistä, vaan tällainen musiikkisivistymätönkin pystyy nauttimaan omalaatuisista riitasoinnuista, osoittelevasta soittokuntamusiikista ja herkistä melodioista siinä kuin alan ammattilainenkin, eri tavalla tosin. Kansallisoopperan orkesterin ja kuoron korkea taso takaavat, että sointi on aina kohdallaan.

Hulvattomassa Nenä-oopperassa oli paljon henkilöitä (kuva 16.12.2015)

Nenä-oopperaa ei ollut siirretty nykypäivään, mutta satiiri iski tehokkaasti. (kuva Kansallisoopperasta 16.12.2015)

Käytyään ensimmäistä kertaa oopperassa eräs ystäväni kauhisteli näkemänsä epäuskottavuutta. Minusta oopperat ovat totta samalla tavalla kuin sadut: kokijan on ensin solahdettava niiden maailmaan. Silloin yllättävät käänteet, voimakkaat tunteet ja väkivalta ovat tarinan loogisia osia, joita oopperassa korostaa musiikki. Ja sitäpaitsi lähes päivittäin luemme lehdestä yksinäisyydestä ja syrjäytymisestä sekä väkivallasta, jonka motiivina on mustasukkaisuus, halu omistaa toinen ihminen.  Siksi tämäkin 1800-luvun tarina ja 1930-luvun sävellys pätevät omassa ajassamme.


Missä kävin
Mtsenskin kihlakunnan Lady Macbeth / Suomen Kansallisooppera 27.1.2017. Esitys oli Norjan kansallisoopperan ja Deutsche Oper Berliinin yhteistuotanto.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s